Seuraava viikko oli mennyt kuin sumussa. Naisesta oli tuntunut, että joka toinen vastaantulija halusi voivotella ja pahoitella tilannetta - ja supattaa hetkenpäästä hänen selkänsä takana. Jokin ihmeen itsesuojeluvaisto ja selkäranka oli kuitenkin pitänyt hänet pystyssä. Häät oli peruutettu jokaista tilausta myöten. Miehestä ei kuulunut pihahdustakaan, hänen työpaikkaltaankin vastasi joku keskusneiti, että "hän on kolmen viikon lomalla, voitteko jättää soittopyynnön". Mikä sekasotku.

**********

Lämmin vesi valui hiuksista harteille, rinnoille, vatsalle ja vei viemäriin menneiden viikkojen tahrat. Silloin, aivan varoittamatta tulivat ne kyyneleet, jotka olivat siihen asti olleet hukassa. Mutta se ei ollut enää hätää, eikä tuskaa, vaan puhdistavaa itkua. Pois kaikki ikävät ajatukset ja kokemukset ja ne sanat, joita ajattelemattomaat mukamas_ystävät olivat heittäneet.

Hän seisoi siinä pitkään, kunnes lopulta väänsi hanan kiinni. Hän käveli pesuhuoneen toisella seinällä olevan peilin luokse ja pyyhkäisi huuruun selkeän kohdan. "Mikä ei tapa, se vahvistaa", hän hymyili varovasti. "Olen 28 vuotias, ihan kohtuullisen näköinen nainen", sormet piirsivät peiliin kasvojen ääriviivaa. "Minä olen Minna, enkä muuten muserru tämän takia", peilissä kasvot nyökkäsivät.

Hän kääriytyi suureen valkoiseen pyyhkeeseen ja ravisti liiat vedet hiuksistaan. Lattiaa pitkin valui vielä vettä kohti viemäriä.